Täydellisen maalisävyn valinta ja NCS-järjestelmä

Oikean maalisävyn valinta vaatii joskus pitkää pohdiskelua ja värimallien tarkastelua. Osa valmistajista on antanut valmiille sävyilleen inspiroivia nimiä, mutta ne eivät aina kerro tarpeeksi suunnittelijalle. Usein käykin myös niin, että sopiva sävy olisi juuri jotain kahden valmiin sävyn väliltä. Siinä kohtaa kuvaan astuu NCS, eli Natural color system- värijärjestelmä.

NCS- järjestelmässä värit on ilmaistu sellaisena, kuin ihmissilmä ne näkee. Järjestelmän koodien avulla väri, sen tummuus sekä kylläisyys voidaan määritellä hyvinkin tarkasti.

NCS -järjestelmä on yleisesti suunnittelijoiden käyttämä, koska sen avulla voidaan valita juuri oikeanlainen sävy, sen tummuus sekä kylläisyys.

Valinnanvaraa ja hienosäätömahdollisuuksia on siis lähes loputtomasti. Tässä artikkelissa kerron, kuinka tulkitset ja käytät NCS-koodeja täydellisen maalisävyn valinnassa.

Näin tulkitset NCS-koodeja

Kerron ensin värien perustermeistä, jotka tulee ymmärtää järjestelmää käytettäessä:

Tummuus/kirkkaus, eli kuinka paljon värissä on mustaa.

Kylläisyys, eli värin puhtaus/ väripitoisuus. Ns. sammutetuissa väreissä (muted color) on mukana paljon harmaata.

Sävy, eli värin sijainti spektrissä. Perussävyiksi NCS-järjestelmässä luokitellaan punainen, sininen, keltainen ja vihreä.

Nämä kolme värin ominaisuutta voidaan määritellä tarkasti NCS-koodeissa. Käytän esimerkkinä alla olevassa väriliuskassa näkyvää sävyä NCS S 1510-R10B. Ensimmäiset neljä numeroa kertovat värin tummuuden ja kylläisyyden, loput kertovat käytetyt sävyt ja niiden suhteen.

Ko. värissä on siis 15% mustaa. Mitä suuremmaksi luku kasvaa, sitä tummemmaksi väri muuttuu. Värin kylläisyys on 10%. Mitä suuremmaksi tämä luku kasvaa, sitä värikylläisemmäksi väri muuttuu.

Viivan jälkeen tuleva R-kirjain kertoo sävyssä olevan punaista (R=red) väriä. Seuraava luku kertoo paljonko 100 prosentista on jotain muuta väriä, eli tässä tapauksessa 10% on sinistä (B=blue). Kirjaimien välissä oleva luku kertoo siis aina viimeisimmän kirjaimen osoittaman värin määrän.

Väriviuhkasta voit siis valita haluamasi sävyn hyvinkin tarkasti. Yllä olevasta kuvasta näet esimerkiksi miten sävy muuttuu sinisemmäksi tultaessa alaspäin (esimerkkiväri on ympyröity). Tummuus ja kylläisyys pysyvät samana.

Keskimmäisellä liuskalla sävyn tummuus on lisääntynyt 5% ja kylläisyys vähentynyt 5%. Värit ovat muuttuneet siis tummemmaksi ja harmaammaksi.

Oikeanpuoleisella liuskalla tummuus on lisääntynyt 5%, mutta kylläisyys pysynyt samana, kuin esimerkkivärin liuskalla.

Luo väriharmonia

Valitsemalla samasta sävystä erilaisia tummuuksia ja kylläisyyksiä saat luotua väriperheen, jonka värit ovat harmoniassa keskenään. Halutessasi vaikkapa tilan, joka on ns. yksivärinen, olematta kuitenkaan lattea, voit käyttää tilassa saman sävyn eri tummuuksia ja kylläisyyksiä.

Yhdellä tai kahdella sävyllä voit maalata tilan pintoja ja kalusteita, loppuja käyttää muun sisustuksen väreissä. Alla esimerkki väriharmoniasta, joka on rakennettu esimerkkisävyn NCS S 15150-R10B ympärille.

Harvoin on kuitenkaan tarkoitus sisustaa aivan yksiväristä tilaa. Usein huoneeseen halutaan myös muita värejä tuomaan syvyyttä ja mielenkiintoa. Olen kirjoittanut aiheesta artikkelin vinkkejä värien käyttöön.

Valon vaikutus väriin

Valon määrä ja värilämpötila vaikuttaa värin kokemiseen paljon, joten paras paikka maalin sävyn valintaan on juuri se tila, johon maalattu pinta on tulossa. Maalattavaan pintaan voi tulla myös väriheijastumia viereisistä pinnoista.

Omassa kodissani olen käyttänyt valkoisempaa maalisävyä pimeissä tiloissa ja murretumpaa valkoisen sävyä valoisissa tiloissa. Silmällä eroa ei kuitenkaan huomaa, koska valo-olosuhteet ovat niin erilaiset. Myös maalin kiiltoaste vaikuttaa värin kokemiseen.

Työssäni olen huomannut, että usein kannattaa valita vähemmän värikylläinen sävy. Isona pintana väri näyttää aina puhtaammalta ja voi tuntua räikeältä. Kun viuhkasta löytyy hyvä väri, valitsen siitä astetta sammutetumman eli harmaamman sävyn.